Sota on ohi ja uusi aika on koittanut. Meille se kuitenkin tarkoitti palaamista koulun penkeille, S.U.P.E.R. -kokeista kun ei tullut viime vuonna juuri mitään. Kaiken sen taistelun jälkeen oppikirjaan tarttuminen oli jotenkin antiklimaattista. Niin alkoi 8. vuoteni Tylypahkassa.

Nyt on kevät 1999 ja kokeet lähestyvät uhkaavaa vauhtia. Opettajat ovat kuitenkin innostuneet kansainvälistymisestä, sanovat, että globalisaatio on tie tulevaisuuteen. En vain oikein osaa yhdistää tätä siihen, miksi ajelemme nyt Ranskan maaseudulla kirkkaansinisessä kolisevassa bussissa jonnekin hevon kuuseen. Ristin sielua ei näy mailla halmeilla, onko tämä sitten sitä kuuluisaa globalisaatiota? Toisaalta sanotaan, että ranskalaiset ovat romanttista sakkia, ja niitähän tässä on kanssamme puoli bussillista, että ehkä ei ole valittamista...