Sota on jatkunut jo kolme vuotta hiipuen aika ajoin joillain alueilla vain räjähtääkseen uudelleen uusissa mittaluokissa toisaalla. Rauhan mahdollisuuden ovat molemmat osapuolet varmasti jo unohtaneet tässä vaiheessa, jos he muistavat mistä kaikki edes alkoi. Menetyksiä on tullut molemmilla puolilla ja maa on raunioina. Sota olisi saatava loppumaan keinolla millä hyvänsä tai ei olisi enää maata missä elää ja kasvaa, kun vihollinen on murskattu ja rauha saavutettu.

Kaksi pientä joukkoa matkustaa sodan jaloissa eri syistä ja eri tavoittein. Kukin yksilö näissä joukoissa on matkalla eri syistä ja eri tavoittein. Kaikkea ei voi kuitenkaan selkeimmilläkään tavoitteilla tai suunnitelmilla hallita näinä aikoina. Yöllinen Rohelinen metsä tuo eteen yllättäviä kohtaamisia, mikä pysäyttää varmasti itse kunkin tuon pienen nuotion ääreelle, joka saattaa jopa lohduttaa ja luoda turvaa tai nostaa pelon taas pintaan liekkien heittäessä varjoja metsän korkeisiin puihin ja muiden katseiden kohdistuessa sinuun täynnä syyttävää vihaa.

Verivaaka on peli sodan kurjuudesta, menetyksistä, epätoivosta (ja toivon kipinöistä), katkeruudesta, katumuksesta ja vihasta. Ehkä jopa itsensä ja kaiken edellämainitun kohtaamisesta.