Syksy oli saapunut Etelä-Eurooppaan. Dragohawk huokaisi, tumppasi tupakkansa ja jatkoi kävelyään pitkin Eiffel-tornin ohi kulkevaa sateista katua. Hän oli ollut mafian perässä viimeiset kaksi kuukautta - he olivat rikkoneet salaisuussäädöstä vastaan ja jopa Yhdysvalloissa asti oltiin nyt kiinnostuneita siitä, mitä Euroopassa oli meneillään. Duval-Fournierin tytön löytyminen oli auttanut tilannetta vähän - Dragohawkilla oli pitkästä aikaa johtolanka. Varmin askelin hän asteli hylätyn supermarketin oville ja kopautti ikkunaa taikasauvallaan. Muutaman sekunnin päästä oven takaa kuului matalaäänistä ranskankielistä kiroilua, metallinen kolahdus, ja vihdoin oven avautumisen ääni. Oven takaa paljastui ruma, rupinen ja selkeästi vasta herännyt maahinen. “Minne matka?” tämä kysyi englanniksi, vahvalla ranskalaisella aksentilla varustettuna. “Narvikiin, Norjaan”, Dragohawk vastasi, ojentaen pienelle miehelle kaljuunan. Kaikki johtolangat olivat johtamassa häntä Durmstrangiin.