Sota jatkaa tuhoisaa raivoamistaan Suomen itärajalla ja piskuisen kansakunnan urhea armeija on pysäyttänyt ylivoimaiselta vaikuttavan vihollisen Mannerheim-linjalle Karjalan Kannaksella. Samalla pohjoisemmassa ovat Suomen sotilaat pystyneet pysäyttämään puna-armeijan murskaavat iskut. Kollaa kestää!-huuto on yhdistänyt kansan ja yhteinen kärsimyksen taival on tuonut entiset valkoiset sekä punaiset likemmäksi toisiaan kuin koskaan aiemmin itsenäisen Suomen historiassa. Terijoen hallitus ei ole vielä vallassa Helsingissä ja puna-armeijan hiippalakkia ei vielä nähdä koko maassa.

Mutta hinta on kallis: kuolleita ja haavoittuneita riittää ja moni perhe saa surullisen uutisen kotiinsa. Moni on menettänyt kotinsa joko vetäytyessään puna-armeijan tieltä tai jouduttuaan kokemaan neuvostojoukkojen pommitukset ja joidenkin hermot eivät enää kestä sodan kauhuja. Isänmaa vaatii suurinta mahdollista uhria jokaiselta, mutta onko isänmaalla oikeus sitä vaatia? Voiko tuolta vaatimukselta pakoilla?