Astun Hostel Tuonelan eteiseen matalia portaita pitkin tuplaovien kautta. Näen edessäni vastaanottotiskin ja juhlavan punaisen vanhentuneen oloisen sisustuksen. Tummanväriset kirjahyllyt koristavat seiniä ja seinillä näkyy iättömän oloisia tauluja. Lähden kulkemaan hostellin käytävää pitkin, etsien huonettani. Käytävä on ahdistava ja vääristää tuntumaani koko paikasta. Löydän huoneeni numeron ja astun sisään. Huone näyttää siltä, kuin siellä olisi tapahtunut jotain, mitä en haluaisi edes tietää. Huone on ikään kuin aavemaisen siisti. Astelen juhlasaliin pientä portaikkoa pitkin. Juhlavan näköinen väki miellyttää kuolleita silmiäni. Tunnelma on lämmin, mutta etäinen. Tuntuu, kuin olisin jotain muuta, kuin oma itseni. Osa minusta haluaa liittyä väen seuraan, osa minusta vaatii olla yksin. Elän näytelmää ja hostelli on minun lavani.