Viimeinen täyttäköön haudat (3. ja 4. pelautukset)
Haudankaivuuta talviyössä
Maa on jäätynyt, joten kaivamisesta tulee raskasta. Yksi meistä on sytyttämässä nuotiota, joten ainakaan emme jäädy varjojen pidentyessä. Toisaalta, onko muutaman sormen menetyksellä väliä tässä vaiheessa...
Vedän lapaset kädestäni ja kaivan tupakan taskusta vapisevin käsin. Se on viimeinen, mutta juuri siksi poltan sen nyt. Toista mahdollisuutta ei välttämättä tule.
Olemme kokoontuneet metsikköön sovitusti ja pian olisi ryhdyttävä hommiin. Kukaan ei vain halua lyödä ensimmäisenä omaa lapiotaan maahan - kaivaakseen omaa hautaansa.
Viimeinen täyttäköön haudat on peli valitusta lopusta vääjäämättömän edessä. Epätoivoisella sotarintamalla kuoleman, nälän, yliluonnollisen voiman ja pelon murtamina kuusi miestä on päättänyt ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja kaivaa itselleen haudat. Onko parempi lähteä omin ehdoin vai vain odottaa, että heidän tuntemansa maailma revitään rikki? Nyt on vielä selvitettävä yhteydet itsensä ja muiden kanssa, tartuttava lapionvarteen ja päätettävä, kuka jää siunaamaan muut lepoon…
Kaksi uudelleenpelautusta.