Vuosi on 1947. Toisen maailmansodan lopusta on kulunut kaksi vuotta. Talouskasvu kiihtyy ja syntyvyys on ennätyksellisessä nousussa. Yhteiskunnassa luodaan konservatiivisiin sukupuolirooleihin pohjaavaa ihannetta yhden elättäjän ydinperheestä. Sodan aikana työelämään integroituneisiin naisiin kohdistuu valtava sosiaalinen paine palata kotiäideiksi, tai ainakin väistyä miesten tieltä vähemmän vaativiin, matalapalkkaisempiin töihin. Hoivataakka kasaantuu naisille huolimatta siitä, ovatko he työelämässä vai eivät. Sotatraumat oireilevat mielenterveyden haasteiden lisäksi mm. päihdeongelmina ja väkivaltaisuutena. Sodan aikana moni haki myös läheisyyttä vieraista. Osa pariskunnista on valmiita näkemään vaivaa suhteensa haasteiden selättämiseksi, mistä syystä avioliittoneuvonta on nostanut suosiotaan ja ammatillistunut.

Noususuhdanne on saanut Hatchetfieldinkin sykkimään investointien ja rakennusprojektien huumassa. Witchwoodin siimekseen rakennettu tuliterä vapaa-aikakeskus odottaa ensimmäisiä asiakkaitaan saapuviksi avioliittoneuvontaretriitille. Kaupunkilaisille tutut varoitukset ihmissieluisista puista ja muinaisesta noituudesta sivuutettiin edistyksen tieltä silkkana taikauskona. Lupaus patoutuneen himon, salaa kalvavan kaipuun ja häiriintyneiden intiimisuhteiden keskittymästä on houkutellut myös jotain uutta ja nälkäistä pesiytymään tiluksille. Se odottaa kieli pitkällä pääsevänsä lietsomaan mielitekoja, hälventämään estoja ja yllyttämään kytevää halua purskahtelemaan pintaan väkivaltaisena, verisenä, nälkäisenä.

Mitä haluat, syöt, ja mitä syöt, olet.